Päivä 15 | Los Angeles >

Kiitos Kata, Anita, Maarit, Satu, Mervi, Tero, Pikku- & IsoPate, Jukka, Timppa, Jukka, Jyrki ja Urkki upeasta matkasta... oli erittäin ellei halavatun hauskaa. Ja jos se nauru pidentää ikää, niin tällä matkalla taisi tulla 3-4 vuotta lisää!  Iän pidentäminen jatkuu ensi kesänä SuomiRouten merkeissä!? Ja kiitos blogin lukijoille. PeterPanBike ajelut amerikassa jatkuvat syyskuussa. Over and out tämän matkan osalta. Hyvää Kesää itse kullekin tasapuolisesti.

Pikku-Pate ja Krista

 Pikku-Pate ja Satu


Tero

Mervi

Timo ja Maarit

Jukka ja Anita

   
Jyrki

Urkki

Päivä 14 | Barstow - Los Angeles

Se on siinä. Takana 5216 kilometriä ja edessä 16... matka Santa Monica Pieriltä vuokraamolle.

Aamu-uinti Mojaven autiomaan laidalla ja tien päälle. Kohdalla viimeinen ajopäivä joka alkaa Kalifornian autioilla mailla. Tosin ne autiot maat loppuvat nopeasti ja sitten on kohdalla sitä tieheimmin asuttua amerikkaa. Sitä ennen kuitenkin Viktorvillen ja Barstowin  välissä oleva pullometsä, jota paikallinen eläkeläinen Richard Stevensson on rakentanut vuodesta 2002. Nyt siinä yli 400 pullopuuta. 
Aamiaisen jatko-osa Viktorvillessä ja alas viileämmille maille... Tyynen Valtameren rannikon tuntumaan. Ajamme liikennevalosulkeisista noin puolet ja sitten otamme avuksi isommat väylät. Missiona palauttaa pyörät vielä tänään mikä onnistuukin. Olemme vuokraamolla 1730. Puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Sitä ennen luonnollisesti kuitenkin SantaMonica Pier Santa Monicassa jossa Route66 alkaa tai loppuu katsomiskulmasta riippuen.
Virallisesti matkaa päättyy Westin hotellin Daily Grillissä, jossa meillä myös yhdet 24-vuotis päivät. Katalla tulee tänään sellainen luku mittariin... ja minä kun erehdyin luulemaan 26-vuotiaaksi.

Metsästäjä pullopuumetsässä. Alla Urkki kyselemässä kesätöitä paikan isännältä. 

---

 Jyrkin patentoima oluttölkin kaulapidike. Kätevä myös ajaessa... :) ... alla Maarit, Anita, Jukka ja Timppa päättäriuinnilla.

Päivä 13 | Las Vegas - Barstow

Devils Golf Course... se on tosi golffareille se... tai tosi esteranm golffareille. Tämä golfkenttä Death Valleyn pohjalla. Alla Anita, Jukka, Timppa, Satu ja PikkuPate + löydä kuvasta Maarit Pohjois-Amerikan pohjalla. Muilta ei enää askel taipunut pyöriltä pois tässä kohtaa. 

Se on mielenkiintoista tuo Vegasin kasinoiden sisään kirjatuminen ja check out. Flamingon kohdalla tuli kaikkien aikojen ennätys. Check-Inn 1tunti 45min! Check-Out 1tunti 15min. Vaikka olikin mukava paikka, niin toista kertaa en taida mennä... ;) ... mutta yes. Tien päälle päästään tänäänkin ja ensimmäinen tuntu on mukavan viileä... alle 100 ja farenhaittia ja sillä lailla.
Sitten se viileys loppuukin. Death Valleyssä päästään lukuun 123F varjossa, joka on celciuksissa tarkalleen ottaen 50,55... ja kuumin keli myös missä itse olen koskaan ajanut. Hanskoilla olisi ollut käyttöä. Rystyset olivat palaa kirjaimellisesti. Onneksi Indianissa on kruise ja pystyin ajamaan vuorotellen yhdellä kädellä.
Death Valleyssä oli helteisiäkin ilmeitä, mutta olin illalla ainakin jonkun verran viiva kohtuullisen hämästynyt kun ryhmäni nimesi Death Valley päivän parhaaksi ajopäiväksi! Extream on in!? :) ... mutta yes, onhan se uniikki kokemus ajaa noissa lämpötiloissa. Ja sillä lailla se menee, että kun ajaa tunnin pari +50 asteessa, niin +40 tuntuu sen jälkeen mukavan viileältä. Ja on se niinkin, että päivä Death Valleyssä maksimoi kypäräkalja nautinnon. Kokeile jos et usko... :]

---

 Furnake Greekissä kävimme suihkussa... vaattee päällä teitty. Alla Furnake Greekin virallinen mittari. Siitä vielä vähän lämpeni Bad Waterille, joka Death Valleyn matalin kohta.

---

 Ylhäällä matkalla alas. Alla Timpan ajomuotia alhaalla. Timpan takana Maarit, joka löytyy helposti tästä kuvasta... :]

Päivä 12 | Las Vegas

IsoPate tai PikkuPate sai uuden renkaan sijaan uuden pyörän... ja mikäpä siinä. Vanha vasemmanpuoleinen olikin aika likainen. Alla IsoPate tai PikkuPate ihmeissään Vegasin ihmeistä.

Viva Las Vegas päivä alkaa IsoPaten kanssa retkellä Eagle-Ridersille. Missonamme on saada Paten pyörään uusi takarengas. Puolen tunnin päästä ajaessamme takaisin, Pate ajaa uudella pyörällä. Eli renkaan sijaan vaihdettiin pyörä. 
Aamukahvilla totean hotellimme esitteistä että jossakin on kuntosali ja Sauna. Kumpikaan ei löydy helposti, mutta molemmat löytyvät ja ovat olemassa sulassa sympioosissa hotellin Span kanssa ja iltapäivästäni hyvä osa kuluu molemmissa. Ryhmäni on lennokkaampi, he vuokraavat helikopterin ja käyvät Grand Canyonin pohjalla. Toki tutkivat vähän kaupunkiakin. Mutta yes. Tämä siis vapaapäivä jokaisen kulkea omia reittejään helikopterilla tai ilman... ja Brasilia hävisi Saksalle 0-7... huh huh.

 Tällä kerralla Vegasin kotimme legendaarinen Flamingo. Ben 'Bugsy' Siagelin 40-luvulla perustama ensimmäinen mafia-casino. Ja vaikka paljon on tänään 'made in china' niin Flamingot ovat aitoja.

---

Michael ja Urkki... molemmat legendoja jo eläessään. Alla Flamingon kylppäri... jossa telkkari voi seurata kylpyhuoneen peilistä hampaita harjatessa... :]

Päivä 11 | Kanab - Las Vegas

 Timppa katsoo tuevaisuuteen dyynin harjalla. Ei sitä omaa rauhaa kuitenkaa pitkään riitä ennen kuin loppuryhmä valtaa dyynin... :)

Route66 jakaantuu käytännössä kahtia. Ennen Santa Fetä ovat perusmaisemat ja Santa fen jälkeen ovat länkkärimaisemat... tosin poimimme kyllä rusinoita pullasta länkkämatkaosiolla. Tänään upein rusina on Canyon de Zion, jonka upeiden maisemien keskelle pääsee ajamaan. Tie kulkee canjonin pohjaa pitkin. Aamurusinaksi valitsemme Pink Coral Sand Dunesit... Kanabin lähellä olevat hulppeat dyynit. Emme kuitenkaan mene testaamaan harrikoiden hiekkadyyniominaisuuksia. Zionin jälkeen tie vie Urkkia (HD-Heinosta) ja mies katoaa horisonttiin. Malttaa kuitenkin pysähtyä jossakin kohtaa odottamaan meitä hitaampia.
Tänään myös matkan lämpimin päivä. Lämpömittari kohoaa heti Nevadaan saavuttuamme yli +40 asteen ja pysyy siinä loppupäivän ja Vegasin Stripillä on pieniä sulamisvärähtelyitä niin pyörissä kuin motoristeissa. Kylmä kypäräkalja hotellin aulassa tasoittaa kuitenkin tilanteen nopeasti... :) ... ja jotta lämöajoa ei olisi ollut liian vähän, käymme 80 extramailin retken Hooverpadolla.
Päivällinen buffassa kun kerran Vegasissa ollaan... pysyy myös ryhmällä kalorit koossa. Tosin ei tässä maassa ole koskaan laihtumisen riskiä... jos on maa suuri niin suuria ovat kaikkialle myös ruoka-annokset. Päivän päätteeksi alkuperäisen Vegasin (vanhan kaupungin) Fremont Streetille joka aika lailla must kun täällä päin liikkuu. 

PikkuPate ajaa ja Krista kuvaa. Alla Tero ja Mervi samoissa maisemissa. Maisemat molemmissa kuvissa Zions Canyonin maisemia.

 ---

 Keksin helposti monta kurjempaa paikkaa ajaa moottoripyörällä kuin Utah. Yllä Satu kuvaa kun minä kuvaan tai päinvastoin. Alla ryhmän kokoontuminen Zions Canyonin jälkeen. PikkuPaten ja Jukan aikakoneet eturivissä. 

Päivä 10 | Page - Kanab

 Vielä niitä on... ei varsinasesti villinä ja vapaina, mutta vähän kasvatettuna kuitenkin. Nämä biisonit ja yksi Intiaani Grand Canyonin pohjoispuolen takaisella preerialla.

Aamu alkaa Colorado-joelta... itseasiassa Coloradojoki on matkassa mukana suurimman osan päivästä. Ensi kontakti on heti aamusta Lake Powell padolla, kohdassa jossa Coloradojoki virtaa tekojärvestä Glens Canyoniin. Toisen kerran kohtaamme Coloradon Horseshoe Bendissä... hevosenkenkämutkassa, jonne on parkkipaikalta sopiva 15 minuutin kävelymatka... ja pistää veret kiertämään ylämäki alamäki reitillä.
Ja ja... pienten aamuhikien jälkeen toteamme sitten että Grand Canyonille vievä tie on poikki. Landslide, sanoo paikallinen viranomainen. Keulat tulosuuntaan ja matka jatkuu. Eli kierrämme Grand Canyonin pohjoisreunalle Kanabin kautta. Mutta no hätä, 'kiertotie' ei ole kuin noin 20 mailia pidempi ja hulppea Grand Canyon on edelleen paikoillaan. Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen toteamme toiselle pysähdyksellä, että Mervi ei ole enää paikoillaan. Jokainen ajaa ensimmäisen ja toisen pysähdyksen välin omaan tahtiin ja Mervi onnistuu kääntymään takaisin. Tero lähtee hakumatkalle ja Mervi löytyy. Kävi vähän kiertelemässä paikkoja omin päin. Kun ryhmä jälleen koossa, keulat kohti Kanabia ja Utahia joka päivän päätepysäkki. PikkuPate käy heti suututtamassa hotellin viereisen ravintolan omistajan. Mutta saamme päivällistä silti... :)  ... Utahin laki kieltää pelkän oluen myynnin ravintolassa ja kypäräkaljan seuraksi olisi pitänyt tilata ruokaa.

 Coloradojoen HorseShoeBend Pagen lähellä. Kuva ei oikein anna mittasuhteita, mutta pienet pisteet joessa ovat isoja veneitä. Alla Lake Powell ja Grand Canyonin pohjoispään pato.

---

Krista kuvaa Grand Canyonin maisemia. Kaksi kameraa kuvaa Merviä, Teroa ja Jyrkiä Grand Canyonin maisemissa.

Tämä maisema voisi olla vaikka Hämeen Härkätieltä, mutta on Angel Pointiin vievällä tiellä Grand Canyon pohjoisreunalla.

Jukka ja Anita tulossa Angel Pointille.

Päivä 8 | Santa Fe - Gallup

GoWest jossakin Albaguerquen ja Grantsin välillä. Tero taitaa ottaa kuvassa selfietä.

Tänään Amerikka alkaa näyttämään Tex Willeristä tutulta Amerikalta. Heti aamusta käymme kuitenkin vuoristomutkateillä jotka löytyvät ydinkaupunki Los Alamoksen jälkeen. Tätä ydinpommin kodin kaupunkia ei virallisesti ollut olemassa vuosina 1943-62. Nyt on kuitenkin helppo nähdä että se on olmemassa.
Olemassa on tänään myös July 4th... eli itsenäisyyspäivä, Pientä itsenäisyyspäivän juhlaa näkyy siellä ja täällä. Illalla on Gallupissakin ilotulitus, jota emme mene katsomaan.  Ilotulitus hyvän matkaa kaupungin ulkopuolella ja kylällä on vain yksi neljä paikkainen taksi. Ja kellään ei näytä olevan suurta ilotulitustarvetta.  'On noita ilotulituksia nähty' on yleinen mielipide. Pidämme hotellilla kotibileet ja tilaamme pizzat.
Santa Fen pääkaupunki Albaquerque näyttää sekin tänään autiokaupungilta ja soljahdamme rivakasti sen läpi. Albaquerque onkin sitten ainoa varsinainen kaupunkitaajama tänään. Muuten ajamme enemmän ja vähemmän pieniä kyliä ja maaseutua. Iltapäivän lopussa pääsemme kokeilamaan sadekamppeita hetkeksi. Sade on lyhyt ja ytimekäs. 

Timppa ja Maarit matkalla länteen.  Alla GoldWing miehemme Jyrki joka tänään HD-mies. Mutta omien sanojen mukaan ei ala isona HD-mieheksi... :]

---

Petteri ja Satu kurvailivat tänään Hondalla. Eivät tainneet lämmetä. Onhan tuo GoldWing hieno ja hyvä, mutta samalla hajuton ja mauton.  Alla Route66 New Mexico.

---

Tero, Jyrki ja Petteri lämpenivät paitakaupoille päivän viimeisellä stopilla.